le­gen­daa­ri­nen Suur­saa­ren ka­si­no vie­lä pys­tys­sä?


Suursaari on pääasiassa peruskalliota, jolla kasvaa harvakseltaan . Matalammissa osissa on taigatyyppistä . Havumetsän lisäksi on alavammilla alueilla jonkin verran lehtipuita, etupäässä , ja , mutta saaren eteläpäässä myös ja yksittäisiä , ja . Jotkut kasveista, kuten , kuuluvat toiseen , mutta ovat säilyneet ilmaston muututtua.


Mäkiinpäällyksellä ja Majakallion itäpuolella on kaksi kuuluvaa kolmiomittauspistettä, , ja ( eli Suursaari Piste "Z", . Ne ovat saaren pohjoisen ja eteläisen solmukohtia ja kuuluvat .

Kolmen hengen venekunta Kotkasta on yrittänyt rantautua Suursaareen vuodesta 2011. Tänä syksynä, yhdeksännellä yrittämällä, se viimein onnistui.

Suursaaren Casino | Suomen Sotahistoriallinen Seura ry

tänä päivänä muutama majakanvartija. Tämän lisäksi siellä on meteorologien säähavaintoasema ja rajavartioiden rakennuksia. Suomalaista kalastajakylistä on vain rauniota jäljellä. Suurin osa saaresta on umpeenkasvanutta metsää. Suursaareen suunniteltiin jossain vaiheessa orastavaa turismibisnestä venäläisten taholta. Kävijöitä olisi riittänyt ainakin Suomesta. Tulevaisuus ei lupaa matkailun saralla hyvää.

Varovaisen ulkomaailmaan avautumisen jälkeen Suursaari on taas vetäytymässä kuoreensa. Venäjän viranomaiset ovat vaikeuttaneet saarelle pääsyä. Syynä on Itämeren poikki rakennettava Nord Streamin kaasuputki. Suursaari on putken valvonnan ja huollon kannalta strategisesti erittäin hyvällä paikalla keskellä Suomenlahden leveintä kohtaa. Se muodostaa Kaliningradin ohella Venäjän etuvartion Eurooppaan.

Raahelainen Pekka Jaatinen (s. 1966) tunnetaan sotahistoriallisista romaaneista, joiden aiheet ovat olleet joko vaiettuja tai muuten vähemmän tunnettuja. Hän on ainoa suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut Lapin sodasta kokonaisen romaanisarjan. Myös Lapin sotaa edeltänyt Suursaaren taistelu on Jaatisen käsissä saanut ensimmäisen romaanitoteutuksensa.

Vene kuljetti Suursaareen Kotkan pursiseuran jäsenet Veijo Parviaisen, Maksim Kuznetsovin ja Mika Kajanderin.


Väinö Niilo Vähäkallion suunnittelema Suursaaren kasino ja ravintola

Neuvostoliitto oli tammikuussa 1942 vallannut Suursaaren Suomelta korjatakseen erehdyksen, jonka se oli tehnyt joulukuussa: Silloin lähes 5 000 hengen venäläisjoukot olivat jättäneet saksalaisten hyökkäysten pelossa paniikin vallassa saaren tyhjilleen. Saari oli ollut Neuvostoliiton hallussa jo talvisodasta asti, ja nyt suomalaiset tarttuivat tilaisuuteen ja miehittivät tyhjän saaren vähin äänin.

Suursaaren kasino nousee esillä aina Suursaaresta lukiessa.

Suursaari kuului 1930-luvulla Suomelle ja tuolloin saarella kukoistivat kasino, luonto ja matkailu.

Suursaari, kasinon ravintolasali

Kot­ka­lai­nen pur­jeh­ti­ja on vii­mein pääs­syt Suur­saa­reen. Hän on yrit­tä­nyt jyl­hään Suo­men­lah­den saa­reen jo usei­ta ker­to­ja ai­em­min, mut­ta epä­on­ni on kaa­ta­nut edel­li­set yri­tyk­set.

Tältä Suursaaren kasino näytti loiston päivinään

Suursaari on tähän mennessä paras, tyylikkäin ja monipuolisin aiheesta kirjoitettu kirja. Saarta ennestään tuntematon lukija pääsee nopeasti tekstien ja kuvien maagiseen imuun. Kattavuudestaan huolimatta se jättää paljon arvailujen varaan. Osa Suursaaren kiehtovuutta onkin, että se säilyttää edelleen salaisuutensa. Niin, ne pikkupoikana näkemäni ja haistamani savupatsaat johtuivat metsäpaloista kuten kirja kertoo. Sen sijaan Suursaaren kallioiden sisälle räjäytetyn ydinsukellusvenetukikohdan olemassaolo jää edelleen arvailujen varaan.

SUURSAAREN KASINO (avoinna kesäk

Rajan taakse jääneiden ulkosaarten - Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin - tarinat kiehtovat tämän päivän ihmisiä. Suursaaressa kävijät voivat yhä sielunsa silmin kuvitella, miten matkailijat 1930-luvulla nauttivat hiekkarannoista ja Kasinon komeudesta. Kotisaaret-kirjan mukana voi tehdä matkan eilispäivään, ulkosaarten iloihin, suruihin, arjen työhön ja herkkiin juhlahetkiin. Toimittaja Ulla-Maija von Hertzen on koonnut teokseensa näillä saarilla asuneiden, lapsuutensa ja nuoruutensa maisemat vuonna 1939 menettäneiden ihmisten tarinoita siitä, millaista elämä saarilla ennen oli. Arkipäivän luovuus auttoi ihmisiä selviämään, samoin kunnioitus merta ja luontoa kohtaan. "Älä pelkää merta, kunnioita sitä", kiteytti suursaarelainen Väinö Raanti suuren opetuksen lapsilleen. Kotisaaret kuljettaa lukijansa menneeseen maailmaan myös valokuvien myötä. Kirjassa on mukana yli kymmenen ihmisen tarinat ja heidän valokuva-albumiensa aarteita. Ruokaakin kirjan sivuilla valmistetaan, esimerkiksi männynparkin päällä kuivattuja kuorenkaloja, ja maistellaan saarien murresanoja. Tiesitkö, että hietahärkä tarkoitti laiskanpulskaa ihmistä?

Suursaaren perinteitä ylläpitää Suursaari-seura ry

Suursaaren kalliohuiput ovat niin korkeita, että niiden on täytynyt näkyä pinnan yläpuolella vetäytymisen alkaessa noin 10 000 vuotta sitten. Ylimpänä sijaitsevat muinaiset rantatöyräät ovat 86 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta. Varsinaisia muinaisjäännöksiä tunnetaan hyvin vähän. Kahden tai kolmen kiviröykkiön arvellaan olevan hautoja, ja Kumpelkalliossa on vaikuttava piirros. Ympäristön rikkaita ja hylkeenhoukuttelumaita ovat varmasti hyödyntäneet satunnaiset kävijät jo muinaisista ajoista, ja he ovat saattaneet yöpyä Haukkavuoren ympärillä olevissa pienehköissä luolissa. Asia jää vielä vahvistettavaksi tutkimuksissa. Osa rannoilla olevista kivikasoista saattaa olla varhaisia pyyntisuojia.

I dag värnar Suursaari-seura om Hoglandstraditionerna mm

Rajan taakse jääneiden ulkosaarten - Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin - tarinat kiehtovat tämän päivän ihmisiä. Suursaaressa kävijät voivat yhä sielunsa silmin kuvitella, miten matkailijat 1930-luvulla nauttivat hiekkarannoista ja Kasinon komeudesta. Kotisaaret-kirjan mukana voi tehdä matkan eilispäivään, ulkosaarten iloihin, suruihin, arjen työhön ja herkkiin juhlahetkiin. Toimittaja Ulla-Maija von Hertzen on koonnut teokseensa näillä saarilla asuneiden, lapsuutensa ja nuoruutensa maisemat vuonna 1939 menettäneiden ihmisten tarinoita siitä, millaista elämä saarilla ennen oli. Arkipäivän luovuus auttoi ihmisiä selviämään, samoin kunnioitus merta ja luontoa kohtaan. "Älä pelkää merta, kunnioita sitä", kiteytti suursaarelainen Väinö Raanti suuren opetuksen lapsilleen. Kotisaaret kuljettaa lukijansa menneeseen maailmaan myös valokuvien myötä. Kirjassa on mukana yli kymmenen ihmisen tarinat ja heidän valokuva-albumiensa aarteita. Ruokaakin kirjan sivuilla valmistetaan, esimerkiksi männynparkin päällä kuivattuja kuorenkaloja, ja maistellaan saarien murresanoja. Tiesitkö, että hietahärkä tarkoitti laiskanpulskaa ihmistä?

Today on the Russian side of border | Suursaaren kasino

Kenen salaisuudet nousevat pintaan syksyn tullen?

Suursaari-sarjassa seurataan niiden ihmisten elämiä ja kohtaloita, joiden tiet Suursaari yhdistää.